keskiviikko 14. marraskuuta 2012
pimeää
Meillä on uusi, yhteinen juttu. Minulla ja lapsella. Iltaisin, pimeässä, käymme kävelemässä metsässä. Otsa- ja taskulamppujen valossa. Se on jännää. Kivaa. Täällä ei ole katulamppuja. Asumme maalla. Täällä on oikeasti pilkkopimeää. Olen salaa ylpeä. Lapsemme ei pelkää pimeää. En kerro hänelle, että äitiä, välillä, vähän pelottaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihana yhteinen juttu!
VastaaPoistaHalvat huvit ;)
PoistaEivätkö ne halvat huvit yleensä ole niitä mitkä ovat ne kaikkein ihanimmat hetket ja ne mitkä jää parhaiten mieleen lapsuudesta.
VastaaPoistaNiinhän se taitaa olla. Ihan jos miettii omaakin lapsuutta, niin parhaimmat muistot ovat niissä kiirettömissä hetkissä, silloin kun ei muka ollut "mitään tekemistä".
Poista