tiistai 27. marraskuuta 2012

kiukkua

Minulla on ollut töitä. Paljon, iltamenoja, liikaa. Näen sen lapsestani. Hän kiukuttelee. Minulle. Vain minulle. Hän on minussa kiinni. Ei päästä silmistään. Kaipaa läheisyyttä. Tankkaamme sitä, toinen toisistamme. Omatunto soimaa. Onko työ taas vienyt minua? Olenko tuntenut itseni taas liian tärkeäksi työssäni? Vaikka se tärkein. Oma lapsi. Odottaa ja kaipaa minua. Kotona. Muistan sen. Taas vähän aikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti