isoveli

Pienestä pojastamme tuli isoveli. Hän on innoissaan. Ylpeä. Hämmentynyt. Ei oikein ymmärrä vielä. Kuinka iso asia se on. Meille kaikille. Meitä on nyt neljä. Mietin. Tähän on hyvä päättää tämä blogi. Tämä oli esikoisen blogi. Ajatuksia ensimmäisen lapsen äitiydestä. Elämä jatkuu. Erilaisena.
Kiitos kaikille lukijoille. Ehkä kuulette meistä. Vielä joskus.

navigaattori

Meillä on uusi leikki. Leikimme navigaattoria. Kävelyllä ja pyöräretkillä. Lapsi sanoo: "Äiti, leikitään taas navigaattoria." Ja mehän leikimme. Käänny vasemmalle. Turvakamera edessä. Huomaa nopeusrajoitus. Poistu liittymästä. Jatka tätä tietä. Ja niin matka taittuu. Nopeammin. Hauskemmin.

rooleja

Äiti, vaimo, ystävä, isosisko, serkku, kummi, naapuri, ammattilainen, harrastaja... Joskus vain tuntuu, että rooleja on liikaa. Silloin toivon, olisipa itsekin lapsi. Hetken aikaa. Muut huolehtisivat minusta. Kaikesta. Voisin vain olla. Ja elää. Hetkessä. Ilman huolen häivää.

kaverin kanssa

Pieni poika viettää päivää kaverin kanssa. He eivät näe toisiaan kovin usein. Kaveri on kiinnostunut Afrikasta. Kyselee:
Miten sie olet oikein tullut sieltä?
No lentokoneella.
Pudotettiinko siut tänne?
No ei (naurua) Mie tulin äitin ja isin kanssa.
Oot sie nähnyt norsuja?
Joo.
Kirahveja?
Joo.
Leijonia?
Joo.
Vau! Kuuluu vastaus. Aika siistii!
Minua hymyilyttää. Tottahan se on. Pieni poika on nähnyt kaikki ne eläimet. Eläintarhassa.

r-kirjain

Pieni poikamme löysi R-kirjaimen. Orrelta. Niin kuin hän sanoo. Voi sitä riemua kun ärrä pärähti. Ensimmäisen kerran. Ihan vahingossa. Äiti kuulitko? Poika hihkui. Vielä se ei onnistu, ihan joka sanassa. Harjoitellaan. Harjoitellaan. Ja iloitaan onnistumisista. Joka kerta. Vanhempia hymyilyttää. Pienen pojan ilo. Niin pienistä. Hänelle suurista. Onnistumisista.

ruskettunut

Kaupungilla. Lapsi leikkii leikkipuistossa. Istun kauempana. Katselen. Lapsemme ohi kävelee pieni poika äitinsä kanssa. Poika katsoo lastamme. Pitkään. Ohi mentyään sanoo äidilleen: "Äiti kato, toi poika oli TOSI ruskettunut!" Harmi etten kuullut. Mitä äiti vastasi.

yökyläilyjä

Meillä on ollut yövieraita. Lapsen yövieraita. Kavereita. Nytkö se jo alkaa? Ihmettelen. Lapset leikkivät. Ovat innoissaan. Riehuvat. Riitelevät. Kaipaavat välillä huomiota. Herkutellaan. Tehdään lettuja. Illalla kömpivät samaan sänkyyn. Kikattelevat. Eivät meinaa nukahtaa. Ei haittaa. On viikonloppu.

itikka-aine

On aamu. Yllättäen taas vähän kiire. Touhotan menemään. Lapsi kintereilläni. En muista laitoinko jo hajuvettä. Sanon lapselle: "Tuoksuta, tuoksuuko hajuvesi kaulallani? " Ja työnnän kaulaani hänen nenän eteensä. "Joo, tuoksuu. Joku aika voimakas." Lapsi vastaa. "Hyvä." Totean. Johon lapsi lisää vielä: "Tuoksuu vähän niiku itikka-aine."

miksi?

Haen lapsen päiväkodista. Kerron pienelle pojalle kotimatkalla:
"Äitillä oli kova ikävä siuta."
"Miksi sie sitten veit miut päiväkotiin?" Pieni poika kysyy.
Hyvä kysymys.
Selitän jotain töistä ja rahasta ja ruasta. Ja jään miettimään. Niin, miksi?

erilainen

Poikamme erottuu joukosta. Joka paikassa. Hän ei sekoitu massaan. Hänen nimi muistetaan aina. Joka paikassa. Jo nyt. Olen huomannut sen. Hän jää jokaisen mieleen. Niin hyvässä. Kuin pahassakin. Toivon niin, että hän osaisi kääntää sen edukseen. Hänen on hyväksyttävä se. Hän on erilainen. Erinäköinen. Suomessa. Aina.

taikasauva

Olemme kotona. Päiväkoti päivän jälkeen. Pienen pojan kanssa. Puuhailemme omiamme. Kun hän yllättäen kysyy. Totisena.
Ja tosissaan:
Äiti,voisit sie ostaa miulle taikasauvan?
Haluisit sie taikasauvan? Kysyn.
Joo.
Mihin sie sitä tarvitset? Jatkan.
Noo, haluisin taikoa itselleni karkkia. Pieni poika vastaa.
Okei. No katsotaan sitä sitten myöhemmin. Sanon.
Ja se riittää. Asia jää siihen.
En raaski kertoa totuutta.
Ei kai se haittaa vaikka 4-vuotias uskoo taikasauvaan?

paluu arkeen

Loma on lopussa. Ihana kesä (jota on vielä jäljellä). Pitkä loma. Ja niin lämmin. Erilainen meille. Ei rakennettu. Ei remontoitu. Otettiin rennosti. Uitiin. Telttailtiin. Pyöräiltiin. Oltiin. Paljon yhdessä. Vähän erikseen, jokainen meistä. Nautittiin lämmöstä. Lomasta. Ja toisista. 

Tänään se alkoi. Arki.

palvelua

Lapsi osaa syödä itse
- joskus syötän.
Lapsi osaa pukea itse
- joskus puen.
Lapsi osaa käydä vessassa itse
 - joskus autan.
Lapsi osaa nukahtaa itse
- joskus "nukutan".
"Palvelen" lastamme usein. Huomaamatta. Nyt yritän kiinnittää huomiota palveluksiini. Lapsi ei ole enää vauva.

sitku

Kuuma kesäinen päivä. Omalla pihalla. Omissa ajatuksissa. Mietin vuosia, elettyjä. Tajuan. Nyt elän "sitten joskus" -elämää. Olen onnellinen. Juuri tänään. Juuri nyt. Juuri tähän. En kaipaa mihinkään.

perhe

"Perhe,
elämän
juurakko."

poissa

Olen reissussa. Yksin. Poissa perheen luota. Nautin. Omasta ajasta. Hiljaisuudesta. Riippumattomuudesta. Vapaudesta. Mutta samalla, tunnen huonoa omatuntoa. Olen poissa rakkaitteni luota. Pieni poika ikävöi. Yllättävän paljon. Reissussa tajuan. Välillä tekee hyvää lähteä kauas, jotta näkee lähelle.
Minulla on kaikki.

juhannus

Keskikesän juhla. Oman perheen kesken. Rauhassa. Kotona. Juhannussauna. Tuore vasta. Grillausta. Hyvää ruokaa. Ja herkkuja. Yö aitassa. Saman peiton alla. Koko perhe. Lähellä. Toinen toistaan. Ihan tavallista. Ja kuitenkin niin erilaista.

kesä

"Käsi kädessä kävellään
tämä on hyvä hetki.
Pilvet lähtevät lentämään,
onpa tuulinen retki.
Kaikki puettu vihreään,
puut ja pensaat ja metsän multa.
Käsi kädessä kävellään,
äiti ja äidin pieni."

kesätoiveet

Viikonloppuna juttelimme kesästä. Suunnittelimme mitä teemme lomalla. Pieni poika haluaisi:
Polkea omalla pyörällä keskustaan (viime kesänä pyöräiltiin vain Siwaan).
Heitellä vesi-ilmapalloja pihalla.
Käydä keräämässä kantarelleja.
Ostaa taikinakoneen (ja leipoa).
Lupasin. Toteutamme pienen pojan kesätoiveet.

vaellus

Meidän perheellä on uusi harrastus. Vaellus. Olemme innostuneet siitä kaikki. Ja varsinkin pieni poika. Otamme eväät reppuun ja lähdemme. Kuljemme polkuja. Kuuntelemme ääniä. Tutkimme luontoa. Pieni poika kipittää edellä. Reppu selässä. Niin reipas. Niin iloinen. Nauttii. Kun olemme yhdessä. Koko perhe.

kello

Aamulla kiire. Taas. Päivittelen:
"Miten tuo kello menee tuollaista vauhtia eteenpäin?"
Johon pieni poika vastasi:
"Äiti, meidän pitää ostaa sellainen kello minkä viisarit liikkuu vähän hitaammin."
Sellaisen kun saisi.

lepohetki

Nykyisin odotan itsekin sitä. Viikonlopun lepohetkeä lapsen kanssa. Rauhoitumme. Olemme sohvalla. Viltin alla. Lämpimässä. Joskus pieni poika nukahtaa. Joskus ei. Mutta se ei ole tärkeintä. Tärkeintä on rauhallinen hetki. Yhteinen. Lapsikin odottaa sitä. Sanoi minulle tänään: "Äiti, voitaisiinko pitää lepohetki? Miuta väsyttää." Ja niin menimme viltin alle. Lämpimään.

epistä

Lapsi on oppinut uuden sanan. Epistä. Ja äänensävyn. Miten se sanotaan. Hokee koko ajan. Kiellän. Minua ärsyttää. Lapsi näkee sen. Yltyy vain: "epistä, äiti, epistä." En jaksa. Millaistahan se on sitten murrosiässä?

kirjaimia

Lapsi on kiinnostunut kirjaimista. Ihan itse.
Oma-aloitteisesti. On alkanut kyselemään:
Millä kirjaimella alkaa äiti?
Millä kirjaimella alkaa isi?
Miten kirjoitetaan peppi pitkätossu?
Kirjoita miulle malli. 
Mikä kirjain tuo on?
Mitä tuossa lukee?
Ihana seurata kun lapsi oppii. Ja oivaltaa. Harjoittelee. Hellyyttäviä harakanvarpaita. Kohta se varmaan jo lukee?

neuvolassa

Neuvolassa. Äiti hämmästyy. Hänet jätetäänkin oven taakse. Pieni poika on neuvolatädin kanssa kaksin. Äiti odottaa. Kauan. Välillä poika vilahtaa neuvolatädin kanssa ohi. Tomeran näköisenä. Tärkeänä. Äiti ei pääse vieläkään sisään. Ovi sulkeutuu. Äiti odottaa. Miten siellä menee? Osaako pieni poika? Onko kohtelias? Reipas? Vihdoin äiti pääsee mukaan. Poika on tohkeissaan. Äiti on ylpeä. Hyvin on mennyt. Pieni poika saa vielä rokotteen. Istuu äidin sylissä. Vähän ihmettelee. Mitä tapahtuu. Ei itke. On vain vakava. Hyvästelemme neuvolatädin. Kävelemme käsikädessä pois. Poika sanoo ulkona: "Äiti, se rokotus vähän sattui."

kipitetään

Aamuisin on vaan aina kiire. Vaikka kuinka yritän. Ettei olisi. En haluaisi tartuttaa lapseen kiirettä. Silti huomaan. Sanon usein aamuisin:
Kello on jo noin paljon.
Nyt on kiire.
Myö ei keritä.
Äiti myöhästyy töistä.
Nyt nopeasti.
Autoon. Päiväkotiin. Autosta ulos. Ja sitten. Kipitetään. Yhdessä. Käsi kädessä. Päiväkodin ovelle asti.

4-vuotias

4-vuotias. Iso poika. Silti niin pieni. Ei tarvitse apua. Tarvitsee apua. Ei saa auttaa. Pitää auttaa. Omaa tahtoa. Itkukohtauksia. Ei nuku päiväunia. Välillä todellakin tarvitsee (ja nukkuu) päiväunet. Juttukaveri. Pohdiskelija. Ihmettelijä. Paljon omia tarinoita. Mielikuvitusystävä. Pusuttelee ja halii. Paljon. Tulee yöllä äidin ja isin väliin, yhä harvemmin. 

anteeksi

Meillä on ollut nahinaa. Pojan kanssa. Hän on käymässä nukkumaan. Melkein unessa. Sanoo:
"Äiti."
"No mitä." Vastaan.
"Miulla on siulle asiaa."
"Kerro." Sanon.
"Anteeksi." Poika kuiskaa.
"Saat anteeksi". Kuiskaan takaisin.
Lämmin tunne. Poika osaa pyytää anteeksi. Ihan itse.
Oma-aloitteisesti.
 

hyvät geenit

Mikä on perimää? Mikä temperamenttia? Mikä kasvatuksen tulosta?  Mikä mahdollisesti adoptiotaustasta johtuvaa? Mikä ympäristön "muovaamaa"? Näitä kysymyksiä mietin. Aina välillä. Ja yritän olla analysoimatta liikaa.

salaisuus

Tunnen sinut. Läpikotaisin. Näen kasvoistasi mitä ajattelet. Mitä kohta sanot. Teet. Millaisella tuulella olet. Mutta joskus. Usein iltaisin. Juuri kun olet nukahtamaisillasi. Sinulla on kaukainen katse. Se hämmentää minut. En tunne sitä. Olet jossain muualla. Tiedät jotain mitä minä en. Sinulla on salaisuus. Oma salaisuus. Jonka vain sinä tiedät.

ihan yksin

Niin paljon kuin miestäni ja lastamme rakastankin, haluan aina välillä olla yksin. Ihan yksin. Omassa kodissa. Kaikessa rauhassa. Hiljaisuudessa.  Puuhastella. Omia juttuja. Ilman, että kukaan keskeyttää. Missään vaiheessa. Kukaan ei huuda: "äitiii". Minun ei tarvitse antaa huomiota kenellekkään muulle. Kuin itselleni. En muista milloin olisin saanut olla yksin. Olisikohan nyt sen aika?

mihin sie viet miut?

Tavallinen, aikainen arki aamu. Aamupuuhat tehty. Ulkovaatteet päällä. Eteisessä. Äiti ja lapsi. Lähtöä tekemässä. Lapsella kirkas ja kysyvä katse. Kysyy reippaasti: "Äiti, mihin sie viet miut tänään?" Äiti tuntee piston sydämessään. Lapselle niin itsestäänselvyys. Johonkin hänet viedään. Joka arki aamu. Nyt hän ei vain tiedä mihin. "Päiväkotiin, tänään on päiväkoti päivä." Äiti vastaa ja muistaa tästä lähtien. Joka ilta. Tai viimeistään aamulla. Kertoa lapselle. Mihin hänet viedään.

sinun arkesi

Tämä pysäytti.

"Sinun arkesi on jonkun lapsuus."

Niin totta.

isojen poikien jutut

Huomaan. Lapsemme on ollut päiväkodissa. Leikit on erilaisia. Jutut on erilaisia. Sanoissa kuuluu ampua. Lyödä. Tyhmä. En voi sulkea sitä maailmaa lapselta. Vaikka kuinka haluaisin. Hän oppii. Hän kuulee. Hän kasvaa siihen. Poikien maailmaan.

lämpöä ja läheisyyttä

Me ollaan niin levätty. Nautiskeltu. Oleskeltu. Ihan vaan kotosalla. Koko loma. Lomalla huomasin. Kuinka väsyneitä oltiin. Me kaikki. Ja varsinkin lapsi. Lomalla "löytyi" taas se ainainen iloisuus. Positiivisuus. Ja läheisyys. Mikä hali ja pusi Petteri meillä onkaan. Rakkauspakkaus.