4-vuotias

4-vuotias. Iso poika. Silti niin pieni. Ei tarvitse apua. Tarvitsee apua. Ei saa auttaa. Pitää auttaa. Omaa tahtoa. Itkukohtauksia. Ei nuku päiväunia. Välillä todellakin tarvitsee (ja nukkuu) päiväunet. Juttukaveri. Pohdiskelija. Ihmettelijä. Paljon omia tarinoita. Mielikuvitusystävä. Pusuttelee ja halii. Paljon. Tulee yöllä äidin ja isin väliin, yhä harvemmin. 

anteeksi

Meillä on ollut nahinaa. Pojan kanssa. Hän on käymässä nukkumaan. Melkein unessa. Sanoo:
"Äiti."
"No mitä." Vastaan.
"Miulla on siulle asiaa."
"Kerro." Sanon.
"Anteeksi." Poika kuiskaa.
"Saat anteeksi". Kuiskaan takaisin.
Lämmin tunne. Poika osaa pyytää anteeksi. Ihan itse.
Oma-aloitteisesti.
 

hyvät geenit

Mikä on perimää? Mikä temperamenttia? Mikä kasvatuksen tulosta?  Mikä mahdollisesti adoptiotaustasta johtuvaa? Mikä ympäristön "muovaamaa"? Näitä kysymyksiä mietin. Aina välillä. Ja yritän olla analysoimatta liikaa.