miksi?

Haen lapsen päiväkodista. Kerron pienelle pojalle kotimatkalla:
"Äitillä oli kova ikävä siuta."
"Miksi sie sitten veit miut päiväkotiin?" Pieni poika kysyy.
Hyvä kysymys.
Selitän jotain töistä ja rahasta ja ruasta. Ja jään miettimään. Niin, miksi?

erilainen

Poikamme erottuu joukosta. Joka paikassa. Hän ei sekoitu massaan. Hänen nimi muistetaan aina. Joka paikassa. Jo nyt. Olen huomannut sen. Hän jää jokaisen mieleen. Niin hyvässä. Kuin pahassakin. Toivon niin, että hän osaisi kääntää sen edukseen. Hänen on hyväksyttävä se. Hän on erilainen. Erinäköinen. Suomessa. Aina.

taikasauva

Olemme kotona. Päiväkoti päivän jälkeen. Pienen pojan kanssa. Puuhailemme omiamme. Kun hän yllättäen kysyy. Totisena.
Ja tosissaan:
Äiti,voisit sie ostaa miulle taikasauvan?
Haluisit sie taikasauvan? Kysyn.
Joo.
Mihin sie sitä tarvitset? Jatkan.
Noo, haluisin taikoa itselleni karkkia. Pieni poika vastaa.
Okei. No katsotaan sitä sitten myöhemmin. Sanon.
Ja se riittää. Asia jää siihen.
En raaski kertoa totuutta.
Ei kai se haittaa vaikka 4-vuotias uskoo taikasauvaan?

paluu arkeen

Loma on lopussa. Ihana kesä (jota on vielä jäljellä). Pitkä loma. Ja niin lämmin. Erilainen meille. Ei rakennettu. Ei remontoitu. Otettiin rennosti. Uitiin. Telttailtiin. Pyöräiltiin. Oltiin. Paljon yhdessä. Vähän erikseen, jokainen meistä. Nautittiin lämmöstä. Lomasta. Ja toisista. 

Tänään se alkoi. Arki.