kiukkua

Minulla on ollut töitä. Paljon, iltamenoja, liikaa. Näen sen lapsestani. Hän kiukuttelee. Minulle. Vain minulle. Hän on minussa kiinni. Ei päästä silmistään. Kaipaa läheisyyttä. Tankkaamme sitä, toinen toisistamme. Omatunto soimaa. Onko työ taas vienyt minua? Olenko tuntenut itseni taas liian tärkeäksi työssäni? Vaikka se tärkein. Oma lapsi. Odottaa ja kaipaa minua. Kotona. Muistan sen. Taas vähän aikaa.

pelko

Mistä se tulee? Ja miksi? Pelko. Se vain kasvaa koko ajan. Kasvaako se samaa tahtia rakkauden kanssa? Mitä enemmän rakastat sitä enemmän pelkäät? Pelkään, että lapsellemme sattuu jotain. Pahaa, kamalaa, lopullista. Niin kauan toivottu, odotettu. Vihdoinkin meillä. Ja kaikki on niin hyvin.

pimeää

Meillä on uusi, yhteinen juttu. Minulla ja lapsella. Iltaisin, pimeässä, käymme kävelemässä metsässä. Otsa- ja taskulamppujen valossa. Se on jännää. Kivaa. Täällä ei ole katulamppuja. Asumme maalla. Täällä on oikeasti pilkkopimeää. Olen salaa ylpeä. Lapsemme ei pelkää pimeää. En kerro hänelle, että äitiä, välillä, vähän pelottaa.

viikonloppu

Viikonloput ovat niin erilaisia kuin ennen. Ennen olin viikonloput töissä. Mieheni oli töissä. Meillä ei ollut yhteistä aikaa. Meillä ei ollut lasta. Viikonloput olivat päiviä muiden joukossa. Nyt on toisin. Meillä on viikonloput vapaat. Meillä on yhteistä aikaa. Meillä on lapsi. Emme tee mitään ihmeellistä. Olemme vain yhdessä. Koko perhe. Välillä ihmettelen kuinka olenkin tyytyväinen niin "tavalliseen" elämään. Mutta minulla on tässä kaikki. Koko elämäni. Rakkaimpani.

työpäivän jälkeen

Lapsemme on jo niin iso. Hänen kanssaan voi jutellla, asioista. Päivän tapahtumista. Ja me juttelemme. Kerromme toisillemme miten päivämme on mennyt. Minä kyselen päiväkotipäivästä. Lapsemme on askarrellut. Koko viikon. Joka päivä. Kissankuvia. En tiedä mikä on totta. Mikä tarua. Mutta ei se haittaa. Tärkeintä on hetket. Heti työpäivän jälkeen. Menemme sohvalle. Istumme sylikkäin. Juttelemme. Rauhoitumme hetkeksi, ennen kotihommia. Joskus lapseni sanoo: "Miulla tuli päiväkodissa äitiä ikävä." Silloin. Tunnen piston sydämessäni.