aamupuuro

Poika syö aamupuuroa. Ei oikein näytä maistuvan. Syöminen on hidasta. Ja juttua tulee. Taukoamatta. Minä ja mieheni olemme jo syöneet. Tiskailen keittiössä. Yritän hoputtaa poikaa. Lopulta keksin mielestäni hyvän jutun. Sanon pojalleni: "Aina kun laitat puuroa suuhun, kerron sinulle, mitä kaikkea kivaa tänään teemme." Poika vastaa tomerasti: "Äiti, ei tehdä tästä nyt mitään numeroa." Menen sanattomaksi. Ja hymyilen salaa.

viikonlopun "vinkki"

"Vanhemmuuden vaativassa tehtävässä emme koskaan tule täydellisiksi (ja minun mielestä ei tarvitsekkaan)
- voimme kuitenkin olla riittävän hyviä."

arjessa taas

Arki on asettunut. Pitkän kesän jälkeen. Jännitin päiväkodin alkua. Uusi ryhmä. Uudet hoitajat. Uudet jutut. Odotin itkua ja ikävöintiä. Ihan turhaan. Onneksi. Poika on iloinen. Reipas. Onnelisen oloinen. Olen helpottunut.

tänäänhuomenna

Olen ystäväni kanssa reissussa. Poissa kotoa. Useamman yön. Soitan pojalleni. Jutellaan. Hän on niin reipas. Ääni on erilainen puhelimessa. Ison pojan ääni.
Kerron: "Äiti tulee sitten huomenna kotiin."
"Onko nyt huomenna?" Poika kysyy.
"Ei, huomenna on sitten yhden yön päästä." Yritän selittää.
"Mikä nyt on?" Poika kysyy.
"Nyt on tänään." Vastaan reippaasti.
Ikävä on kova. Ainakin äidillä.