odotus

Meillä odotetaan lasta. Toista. Laskettu aika, ei tietoa. Pojastamme tulee isoveli. Hän on innoissaan. Odotus on erilaista. Ei niin tuskaista. Kärsimätöntä. Tiedämme, lapsi tulee meille. Enemmin tai myöhemmin. Juuri meille tarkoitettu. Meidän perheeseen.

paloasemalla

Pienen pojan kanssa paloasemalla. Kuinka merkittävää pojalle. Pääsimme paloauton kyytiin. Istuimme vierekkäin. Palomies laittoi pillit päälle. Poika oli niin otettu. Jännittynyt. Tohkeissaan. Minä ihan liikutuin. Niin pieni asia. Aikuiselle. Niin suuri. Lapselle.

yksinhuoltaja

Mieheni on ollut reissussa. Koko viikon. Arvostan yksinhuoltajia. Paljon enemmän kuin ennen. Heillä ei ole "omaa aikaa". Ainakaan niin helposti. Ei voi kadota tiukasta tilanteesta kun ei vaan jaksa. Ei ole ketään kuka jatkaisi siitä. Ei ole ketään kenen kanssa jakaa päivän tapahtumat. Lapsen tekemiset. Ja sanomiset. Hassut kommentit.
Meillä on ollut lapsen kanssa kivaa. Kaksin. Erilaista. Mutta ikävöin miestäni. Ja lapsikin ikävöi. Olen onnellinen kun vierelläni on toinen aikuinen. Jakamassa vanhemmuutta.
Ja elämää.

isille

"Tulee päivä, isi, jolloin en enää itkekkään, kun lähdet huoneesta.
Tulee päivä, jolloin et kuule minun kiukuttelevan kauppareissulla.
Jonain päivänä, isi, en enää pyydä sinua halaamaan keskellä yötä.
Jonain päivänä et enää muista, milloin viimeeksi jouduit pyyhkimään poskilleni levinneen jäätelön.
Koittaa yö, jolloin et herää vain huomataksesi minun nukkuvan poikittain tyynylläsi.
Koittaa aika, jolloin minua ei enää tarvitse kantaa unisena autosta omaan sänkyyn tai kuljettaa reppuselässä kotiin, koska pienet jalkani eivät jaksaneet perille saakka.
Elä siis kanssani hetkessä, isi.
Ota ilo irti jokaisesta päivästä.
Sillä koittaa päivä, jolloin en enää ole pieni."