pitkiä päiviä

Minulla on ollut taas pitkiä päiviä. Iltamenoja. Olen nähnyt poikaamme vain aamuisin. Vienyt päiväkotiin. Ja aina kiireellä. Mieheni on hakenut hänet. Ollut illan hänen kanssaa. Ulkoillut, syönyt, tehnyt iltapuuhat. Lukenut iltasadun. Minulla on huono omatunto. Ikävä lasta. Puuhailuja hänen kanssaa. Pitäisi oppia sanomaan useammin ei. Ja muistaa mikä on tärkeintä. Perhe.

syyslomalla

Lapsen hymy herätessä. Rauhallinen aamu. Perheen yhteinen ulkoiluretki. Hyvä kahvi. Villasukat. Tulet uuneissa. Ulkona sade ja viima. Kynttilöitä. Kiireetöntä oleilua. Syyslomaa.  

yökylässä

Lapsemme on yökylässä. Isovanhemmilla. Me olemme kotona, kaksin. Koko illan. Meillä ei ole menoja. Poden huonoa omatuntoa. Viedä nyt lapsi yökylään. Eikä mitään erityistä. Huomaan kaipaavani sitä pientä höpöttäjää. Ilopilleriä. Elohiirtä. Ihmettelemme kuinka paljon lapsi tuokin ääntä ja eloa taloon. Kuinka kolmevuotias voikaan täyttää talon niin suuresti? Ikävä.

teemu leipoo

Olen lukenut ja mieheni on. Nyt jo toista viikkoa. Joka ilta, kirjaa: Teemu leipoo. Ehdotan jotain muuta. Ei käy. "Luetaan Teemu leipoo." lapsi sanoo. Ja me luemme.