valintoja

Ennen. Menin ja tulin miten halusin. Nyt. Mietin kaikki menoni lapseni huomioon ottaen. Kuinka minun menoni vaikuttavat arkeemme. Lapseemme. Yhteiseen aikaamme. Ehdinkö olla lapseni kanssa? Menenkö elokuviin? Johonkin kutsuille? Monelta? Ehdinkö nukuttamaan lapseni? Menenkö yksin kävelylle vai lapsen kanssa pyöräilemään? Menemmekö illalla kylään vai onko päivässä ollut jo tarpeeksi "ohjelmaa"? Rauhoitammeko kuitenkin illan yhdessäoloon kotona? Yritän tehdä valinnat niin, että lapsemme saisi olla mahdollisimman paljon kanssamme. Yhdessä. Rauhassa. Olen oppinut elämästä. Aikaisemmasta sellaisesta. Paljon. Enää minulla ei ole kiire mihinkään. On hyvä olla näin. Ihan tavallisessa arjessa.

satu

Olipa kerran pieni poika joka oli käymässä nukkumaan. Äiti kertoi pojalle aina iltaisin sadun. Sadun pienestä pojasta ja hänen päivän tapahtumista. Enää äiti ei osaa. Niin tarkasti. Ei tiedä kaikkea mitä pieni poika on päivän aikana tehnyt. Kokenut. Kenen kanssa leikkinyt? Onko poika piirtänyt? Askarrellut? Ollut iloinen? Surullinen? Äiti kertoo sadussa sen mitä tietää. Aamun ja illan. Se on aika vähän. Pieni poika on suurimman osan päivästä muiden kanssa. He tietävät päivän tapahtumat. Paljon paremmin kuin äiti. Onneksi on viikonloput. Sen pituinen se.

sopeutumista

Arki on asettunut. Illat ovat olleet jo helpompia. Ja tänään, lapsemme jäi ensimmäistä kertaa reippaana päiväkotiin. Otti hoitajaa kädestä. Lähti kohti leikkejä. Hyvä, että muisti edes vilkuttaa. Omalle äidilleen. Nyt tuli itku, äidiltä. Autossa. Lapsi oli niin reipas. Hän pärjää. On iso ja kuitenkin niin pieni. Uskaltaisinko jo sanoa: on sopeutunut. Myös äidin on pitänyt sopeutua. Hyväksyä. Takana ovat ne yhteiset perättäiset päivät. Viikot. Kuukaudet. Nyt arkeamme rytmittää työ, päiväkoti, viikonloput ja lomat. Yksi ajanjakso elämässämme on takana.

tyttöjen ilta

Aina. Ihan joka kerta, kun istun iltaa tyttöjen kanssa. Tulee puhe siitä. Millaista on adoptoida? Kuinka selvisitte siitä kun ette saaneet omia lapsia? (johon aina korjaan, biologisia lapsia, adoptiolapsikin on ihan oma).  Kuinka olet kestänyt muiden vauva uutiset? Miten et ole yhtään katkera tai kateellinen? Kysymyksiä riittää. Minua ei haittaa. Vastaan mielelläni. Selitän ja kerron. Mutta joskus. Jään miettimään. Miten kaikki olikin meille loppujen lopuksi niin helppoa? Ei, ei se ollut hankala hyväksyä, ettemme voineet saada biologisia lapsia. Päätimme sitten adoptoida. Ei, odotusaika ei ollut raskas, tiesimme, että lapsi on tulossa. Enemmin tai myöhemmin. Toki myönnän. Oli meillä vaikeaakin. Mutta kaikesta selvittiin. Ja nyt olemme tässä. Meidän perhe. Juuri sellaisena kuin pitikin.