Meillä on ollut nahinaa. Pojan kanssa. Hän on käymässä nukkumaan. Melkein unessa. Sanoo:
"Äiti."
"No mitä." Vastaan.
"Miulla on siulle asiaa."
"Kerro." Sanon.
"Anteeksi." Poika kuiskaa.
"Saat anteeksi". Kuiskaan takaisin.
Lämmin tunne. Poika osaa pyytää anteeksi. Ihan itse.
Oma-aloitteisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti