aina väärässä paikassa

Olen töissä ja ajatukset on lapsessa. Olen lapsen kanssa ja ajatukset ovat töissä. Käyn harrastamassa ja poden huonoa omatuntoa etten ole perheen kanssa. Olen perheen kanssa ja harmittelen kun ei ole aikaa ystäville. Teen koti-töitä vaikka pitäisi antaa aikaa lapselle. Vien lapsen hoitoon, jotta voin viettää kahden keskistä aikaa mieheni kanssa ja samalla poden huonoa omatuntoa kun en ole lapseni kanssa. Onko milloinkaan hyvä?

aamu

Aurinko sarastaa. Herään. Lapsi tuhisee vieressäni. Silitän hänen hiuksiaan. Pian lapsi raottaa silmiään, hymyilee kun näkee minut ja sanoo hiljaa, huomenta. Hän nousee istumaan, on yhtäkkiä ihan pirteä ja kysyy reippaasti, arvaa mitä? No, minä vastaan. Aurinko paistaa. Hän vastaa. Hymyilen. Voiko aamu ihanammin alkaa? Meidän Afrikan aurinkomme.

jossain kaukana

Joskus, kun katson nukkuvaa lastamme, kyyneleet valuvat pitkin poskiani. Mietin, miten juuri tämä lapsi on tässä, meillä, meidän lapsemme. Toiselta puolelta maapalloa tullut. Tunnen suurta kiitollisuutta. Sinne kauas. Voi kunpa voisin kertoa. Kaikki on hyvin. Lapsesi on maailman ihanin.

arki

Miksi en joskus kestänyt sitä? Mikä siinä ahdisti? Miksi piti olla koko ajan menossa? Jossakin mukana? Mitä pahaa arjessa oli? Nyt, lapsen myötä, olen oppinut nauttimaan arjesta. Arki on parasta!

unten maille

Lapsemme nukkuu päiväunet edelleen vaunuissa. Se on niin helppoa. Lapsi nukahtaa vaunuissa heti. Hän tietää, että nyt mennään unten maille. Nautin vaunulenkeistä ja samalla suren, kohta nämä loppuvat. Lapsemme kasvaa liian nopeasti. Hengitän raikasta ilmaa. Tarvitsen sitä. Saan olla kaikessa rauhassa, omissa ajatuksissani. Oma aika.

arvot

Muistan kun odotimme lastamme ja ajattelimme mieheni kanssa, että lapsen tulo perheeseemme ei muuta juuri mitään. Kuinka väärässä olimmekaan. Lapsen tulo perheeseen muuttaa kaiken. Tai ehkä se suurin muutos tapahtuu omassa päässä. Arvot menevät uusiksi. Se mihin me haluamme aikamme käyttää. Mikä meille on tärkeintä.

läsnäolo

Miten se aina unohtuukin kaiken kiireen ja arjen rutiinien keskellä? Koko ajan "pitää" suorittaa jotain. Aina on jotain tehtävää. Tänään olin puuhastellut taas koko päivän ja tein pihahommia kun lapseni tuli viereeni ja sanoi: äiti, ota miut syliin. Nostin lapseni syliin, istuimme pitkän aikaa siinä kellarin kupeella, kuuntelimme lintujen laulua ja nautimme kevään auringon paisteesta. Se oli siinä, se hetki, läsnäolo.