odotettavissa?

Nytkö se alkaa? Vein lapseni päiväkotiin. Ovella oli isojen ryhmä lähdössä ulos. Jonossa. Sanoin jotain lapselleni. Mainitsin hänen nimensä. Yksi isoista katsoi lastani halveksien samalla toistaen hänen nimen pitkästi venyttäen. Odotin. Luulin ja pelkäsin, että hän sanoisi vielä jotain. Jotain lapsemme ihonväriin liittyen. Ei sanonut. Onneksi. En ollut valmistautunut. Vielä. Tilanne oli nopeasti ohi. Lapseni ei tajunnut mitään. Mutta minä tajusin. Mietin. Koko päivän. Kuinka osaisin valmistella lapseni tulevaan? Miten hän osaa suhtautua siihen? Kuinka hän ymmärtää asian? Kuinka hän kestää sen? Tiedän. Lapset osaavat olla julmia. Toisilleen.