lauantai 6. lokakuuta 2012
aika
Lapsemme kasvaa liian nopeasti. Vai meneekö aika liian nopeasti? Vastahan me odotimme lasta. Vastahan me saimme hänet. Vastahan hän joi öisin tuttipullosta maitoa. Vastahan hän oppi kävelemään, puhumaan, ajamaan polkupyörällä. Ihania ajanjaksoja. Niin paljon. Jo takana. Sylivauva aika. Konttausaika. Jokeltelu aika. Ensimmäiset sanat. Hassut sellaiset. Pelkään, että unohdan asioita. Unohdankin. Olen jo unohtanut. Yritän kirjoittaa jotain muistiin. Mutta tiedän. Kirjoitan liian vähän. En saa aikaseksi. Minulla ei (muka) ole aikaa. Poden siitä huonoa omatuntoa. Mutta ehkä ne tärkeimmät. Pienet hetket. Säilyvät muistoissa. Ikuisesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti