r-kirjain

Pieni poikamme löysi R-kirjaimen. Orrelta. Niin kuin hän sanoo. Voi sitä riemua kun ärrä pärähti. Ensimmäisen kerran. Ihan vahingossa. Äiti kuulitko? Poika hihkui. Vielä se ei onnistu, ihan joka sanassa. Harjoitellaan. Harjoitellaan. Ja iloitaan onnistumisista. Joka kerta. Vanhempia hymyilyttää. Pienen pojan ilo. Niin pienistä. Hänelle suurista. Onnistumisista.

ruskettunut

Kaupungilla. Lapsi leikkii leikkipuistossa. Istun kauempana. Katselen. Lapsemme ohi kävelee pieni poika äitinsä kanssa. Poika katsoo lastamme. Pitkään. Ohi mentyään sanoo äidilleen: "Äiti kato, toi poika oli TOSI ruskettunut!" Harmi etten kuullut. Mitä äiti vastasi.

yökyläilyjä

Meillä on ollut yövieraita. Lapsen yövieraita. Kavereita. Nytkö se jo alkaa? Ihmettelen. Lapset leikkivät. Ovat innoissaan. Riehuvat. Riitelevät. Kaipaavat välillä huomiota. Herkutellaan. Tehdään lettuja. Illalla kömpivät samaan sänkyyn. Kikattelevat. Eivät meinaa nukahtaa. Ei haittaa. On viikonloppu.

itikka-aine

On aamu. Yllättäen taas vähän kiire. Touhotan menemään. Lapsi kintereilläni. En muista laitoinko jo hajuvettä. Sanon lapselle: "Tuoksuta, tuoksuuko hajuvesi kaulallani? " Ja työnnän kaulaani hänen nenän eteensä. "Joo, tuoksuu. Joku aika voimakas." Lapsi vastaa. "Hyvä." Totean. Johon lapsi lisää vielä: "Tuoksuu vähän niiku itikka-aine."

miksi?

Haen lapsen päiväkodista. Kerron pienelle pojalle kotimatkalla:
"Äitillä oli kova ikävä siuta."
"Miksi sie sitten veit miut päiväkotiin?" Pieni poika kysyy.
Hyvä kysymys.
Selitän jotain töistä ja rahasta ja ruasta. Ja jään miettimään. Niin, miksi?

erilainen

Poikamme erottuu joukosta. Joka paikassa. Hän ei sekoitu massaan. Hänen nimi muistetaan aina. Joka paikassa. Jo nyt. Olen huomannut sen. Hän jää jokaisen mieleen. Niin hyvässä. Kuin pahassakin. Toivon niin, että hän osaisi kääntää sen edukseen. Hänen on hyväksyttävä se. Hän on erilainen. Erinäköinen. Suomessa. Aina.

taikasauva

Olemme kotona. Päiväkoti päivän jälkeen. Pienen pojan kanssa. Puuhailemme omiamme. Kun hän yllättäen kysyy. Totisena.
Ja tosissaan:
Äiti,voisit sie ostaa miulle taikasauvan?
Haluisit sie taikasauvan? Kysyn.
Joo.
Mihin sie sitä tarvitset? Jatkan.
Noo, haluisin taikoa itselleni karkkia. Pieni poika vastaa.
Okei. No katsotaan sitä sitten myöhemmin. Sanon.
Ja se riittää. Asia jää siihen.
En raaski kertoa totuutta.
Ei kai se haittaa vaikka 4-vuotias uskoo taikasauvaan?