tiistai 17. joulukuuta 2013

väsymystä

Aamu on vaikea. Poika ei jaksaisi nousta. Päiväkotiin on mentävä. Äidillä alkaa työt. Tulee kiire. Äiti hermostuu. Lapsi itkee. Päiväkodissa, aina iloinen, pirteä, reipas poika. Istuu vain äidin sylissä. Pitää kaulasta kiinni. Hoitaja ottaa häntä kädestä. Taluttaa muiden luo. Pieni hento kuiskaus: "hei, hei äiti". "Hei, hei, mukavaa päivää!". Äiti vastaa reippaasti ja lähtee. Katsoo ulkona päiväkodin ikkunaan. On pimeää. Sisällä kajastaa vain jouluvalot. Ikkunassa on lapsi. Katselee tielle. Nojaa käsiinsä. Äiti ei ole varma onko se hänen poikansa. Vilkuttaa. Saa vilkutuksen takaisin. Antaa lentopusun. Lapsi lähettää takaisin. Tutulla tyylillä. Nyt äiti on varma. Se on hänen poikansa. Kyyneleet valuvat pitkin äidin poskia. Pian on joululoma. Onneksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti