Mieheni on ollut reissussa. Koko viikon. Arvostan yksinhuoltajia. Paljon enemmän kuin ennen. Heillä ei ole "omaa aikaa". Ainakaan niin helposti. Ei voi kadota tiukasta tilanteesta kun ei vaan jaksa. Ei ole ketään kuka jatkaisi siitä. Ei ole ketään kenen kanssa jakaa päivän tapahtumat. Lapsen tekemiset. Ja sanomiset. Hassut kommentit.
Meillä on ollut lapsen kanssa kivaa. Kaksin. Erilaista. Mutta ikävöin miestäni. Ja lapsikin ikävöi. Olen onnellinen kun vierelläni on toinen aikuinen. Jakamassa vanhemmuutta.
Ja elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti