ilman apupyöriä

Ajan autolla töistä kotiin. Ihan ajatuksissani. Havahdun. Kotitiellä, vastaan ajaa pieni poika, polkupyörällä. Haparoiden, tien laidasta laitaan, isä juoksee rinnalla. Antaa ohjeita. En ole uskoa silmiäni: minun poikani, polkee hiekkatiellä, polkupyörällä, ilman apupyöriä. Pysähdyn. Ihmettelen. Ihailen. Poika on tohkeissaan (ja isäkin). Haluaa näyttää äidilleen kun osaa. On oppinut. Olen niin ylpeä. Minun pieni poikani. Kolmevuotias. Osaa ajaa polkupyörällä. Ilman apupyöriä.