itkupotkuraivari

Ensimmäinen kunnon itkupotkuraivari kohtaus koettu. Julkinen sellainen. Olimme kahvilassa. Taas kerran. Ostimme suolaista ja makeaa. Aina on tehty niin. Ensin syödään suolainen. Sitten makea. Lapsi tietää sen. Meinasi aloittaa pullasta. Kielsin. Alkoi itku ja huuto. Kova. Mikään ei auttanut. Söin salaattini. Lapsi huusi sylissäni. Selitin ja selitin. "Saat pullan kun syöt ensin piirakkaa." Ei auttanut. Pyysin piirakan ja pullan mukaan. Sain sääliviä katseita tarjoilijoilta. Lähdin kahvilasta huutava ja rimpuileva lapsi kainalossa. Autossa lapsi rauhoittui. Söi piirakkaa. Kysyi suu täynnä: "Äiti, saanko mie nyt sen pullan?" Saat, saat, vakuuttelin. Poika söi piirakan. Sai pullansa. Parkkihallista ulos ajettuani, vilkaisin takapenkille. Lapsi oli nukahtanut. Pulla kädessä. Yksi haukku otettu. Onnellinen ilme kasvoilla. Nyt äitiäkin jo vähän hymyilytti.