ajan kulku

Reissussa. Mieheni kanssa kaksin. Tutustumme nähtävyyksiin. Mietin. Ääneen. "Olisipa kiva näyttää pojallemme kaikki tämä. Hän olisi innoissaan." Olisi varmasti. Ja juoksisi karkuun, heittäytyisi maahan, pitäisi kantaa. Mieheni vastaa. "Niin. Mutta silti. Me kerkeämme kyllä reissata vielä kaksin. Vaikka kuinka. Ihan rauhassa. Varmasti yllättävänkin pian." Sanon. Ja jään ajattelemaan taas ajan kulkua. Tämä aika on niin lyhyt. Niin ainutlaatuinen.